muutoksia...

Polkaisin sunnuntain ratoksi hallille. Tarkoitus oli ammuskella tyhjää pakkaa, sekä katsella peilien kautta asentoa. Eilisessä kisassa löytyi taas kaikki perusviat, kuten taaksepäin nojaaminen ja sen seurauksena jousikäden olkapään nousu. Niinhän se oli, että peilin edessä pystyin pitelemään asentoa muutumattomana helposti. Ihme juttu, että kisassa aina taantuu.

Tarkastelin peilistä vedon reittiä ankkuriin ja huomasin, että vetämällä hiukan sivumpaan saisin jänteen koskemaan nenänpäähän. Jänne asettuu sivumpaan ankkuroidessa tosi pitkältä osalta leuansivua pitkin. Muutos ei sivusuunnassa ole suuri, mutta ihmeen suuri vaikutus oli vetoon. Jänne pystyy tuossa asennossa liikkumaan leuansivua pitkin vedon jatkuessa. Pystyin vetämään parin sentin verran vielä klikkerin jälkeenkin, pään liikkumatta.

Kokeilin ampumista uudella ankkurilla. Siinä oli muitakin etuja. Jänne irtosi nenänpäästä heti, jos rupesin nojaamaan taaksepäin. Eikä ilmennyt pakottavaa tarvetta laukaista, jos klikkeri naksahti ennen nenäkosketusta. Tutkin asiaa vielä, mutta luultavasti vaihdan ankkuria. Se on taas muutos johon kestää aikaa tottua, ennenku sillä osuu. Eilinen niukka 1100+ on vielä tuoreessa muistissa, joten ei taida tuntua tässä konkurssissa missään. Tänään 120 nuolta...