Viimeiset pari viikkoa olen väännellyt ja käännellyt asentoa. Tutkiskellut että kuinkahan sen vetopuolen vois saada toimimaan. Ensimmäinen muutos oli matalampi vetokäden kyynärpää. Se aiheutti vakaamman tunteen loppuvedossa, mutta itse laukaisu säilyi yhtä "näyttävänä" kuin ennenkin. Viikonloppu tuli ammuttua oikein ahkerasti ja antaumuksella. Jotain parannusta laukaisuun löytyi. Ensimmäistä kertaa ikinä aloin saada laukaisun suuntautumaan suoraan taaksepäin. Kiitos Mansulle lukuisista kärsivällisistä kuvailuista ja demonstroinneista. Lauantain jo 240 yritys tuotti onnistumista. Pystyin onneksi toistamaan laukaisua myös sunnuntaina. Kaukana se on rennosta ja kulmikasta ylitekemistä, mutta kaikki ketkä ovat nähneet "normaali" laukaukseni huomaavat, että nyt edistytään.
Dartfishailua harrastettiin myös porukalla. Suurimpana heikkoutenani taisi olla vieläkin kallistuminen loppuvedon ja laukaisun mukana. Luulen että tuo laukaisupuoleen panostaminen tällähetkellä vielä kärjistää asiaa lisää. Perusasento on silti kehittynyt viimekerrasta. Tekemistä tulee tosiaankin riittämään, mutta nyt laukaisu etusijalla, lisää harjoitusta. Viikonlopun reilu 400 nuolta oli hyvä alku...
Olen lisännyt ammuntaharjoittelun lisäksi 3 kertaa viikossa SPT:tä ja joka iltaisen venyttely session 20-40 min. Katsotaan mitä nuo vaikuttavat pitemmässä juoksussa. Nyt jo parin viikon jälkeen olen kyllä vakuuttunut venyttelyn ja alkulämmittelyn hyödyllisistä vaikutuksista. Joudun ehkä joustamaan vanhahkosta ajatusmallista jossa kysytään että, saako se ajokoira sen jäniksen kiinni, jos se jäniksen nähdessään alkaa venytellä. Hä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti