maanantai 10. marraskuuta 2008
taulukammo
No ei nyt ehkä ihan. Mutta on vaikeuksia saada suoritusta tehtyä tauluun. Viikonloppu oli siedätystä tähtäämiseen. Taitaa vielä uusi tyyli viedä 100% huomiosta onnistuakseen. Tauluun tähdätessä tulee laukauksesta joku ihme sekasikiö jostain uuden ja vanhan välimaastosta. Pikkuhiljaa alkoi toiminta parantua, kun ammuin pari nuolta tauluun ja pari pakkaan, vuoronperään. Tätä tulikin sitten jankattua. Launtaina 250 nuolta, sunnuntaina 180... Melko turhauttavaa touhua. Pitää lisätä tauluun harjoittelun määrää. Kuitenkin vielä suurinosa pakkaan, ampuen varmasti vahvoja suorituksia...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Muistatkos kun silloin joskus juteltiin siitä itsekriittisyydestä ja määrätyn hajonnan anteeksiantamisesta itselleen?
Mulla oli tossa viimesten putkisäätöjen pohjalta kanssa melkonen kriittisyys osumien suhteen päällä enkä saanut millään ilveellä kunnon suoritusta lähtemään. Sitten päätin nollata pään ja vaan ammuskella tauluun. Suoritukset ja osumat parani samalla hetkellä kun en kytännyt niitä paria nuolta jotka välillä huiteli minne sattuu. Kokeileppa huviksesi.
Kyllä. Olen samaa mieltä. Jotenkin semmoseen sopivan mielentilaan on välillä vaikea päästä. Ei vaan meinaa sietää pientäkään tähtäimen liikettä suorituksen aikana. Onneks tää vaivaa mua pahasti vain lyhyillä matkoilla. Pitemmältä on ilmeisesti just helpompi antaa hajontaa anteeksi itselleen.
Lähetä kommentti