Hmm...

Työpäivä yritti viedä hienon kesäpäivän. Onneksi oli shortsikeli vielä illallakin. Arvo oli maalannut viime viikolla Kaupin kopin seinään hienon TJA logon. Oli mukava nähdä kentällä vihdoinkin muitakin ampujia. Näyttäis vaativan sen 23 astetta lämmintä, ennenkuin kaivautuvat ulos...

Ammuin 70m, taas 10 nuolen sarjoissa, rauhalliseen tahtiin. Alku tuntui työpäivän jälkeen kankealta. 30-40 nuolta jälkeen rupesi taas tunto palailemaan. Suoritukset eivät olleet mitenkään loistavia, mutta täys katastroofit puuttuivat ja osuin kohtuullisesti. Pyysin Katria ottamaan kuvia asennosta. Yllätyksekseni huomasin että etunojaksi kuvittelemani asento oli ehkä korkeintaan suora, eikä taatusti etunoja. Mielestäni suuri osa painostani oli päkiöillä. Testasin sitten niin suurta kenoa kuin vakaasti pystyin seisomaan. Tuntui äkkiseltään liioitellulta varpailla keikkumiselta, mutta itse suoritus ei tuntunutkaan lainkaan hullummalta. Jänne ei ottanut rintaan ja pään asento tuntui rennommalta. Ja mikä parasta, ei pienintäkään taaksepäin kallistumisen oiretta. Tuota tarvitsee tutkia hiukan lisää. Viimeiset 4-5 sarjaa olivat ihan asiallista ammuntaa ilman repeilyä ympäriinsä, jolloin osuminenkin oli hyvää. Erittäin kannustava harjoitusilta. 150 nuolta harjoittelin...

Ihan ku kesällä...

Hieno keli. Hiukan tuulinen, mutta lämmin kesäilta. Kentällä tuoksui juuri leikattu nurmikko. Siitä pääsikin hyvin rentoon kesä fiilikseen. Ammuin 70m, enimmäkseen vain nauttien ampumisesta ja kelistä. 10 nuolen sarjoissa pistelin verkkaiseen tahtiin. Alkuun osuminen ei ollut kummoista, mutta 3-4 sarjan jälkeen alkoi keltaisella olevien nuolten määrä olla suurempi kuin muiden värien edustajien.

Ainot asia mihin keskityin suorituksessa, oli rento seisoma-asento ilman nojailua. Taaksepäin kallistuminen näyttäisi aiheuttavan suurimmat vaikeudet suorituksessa. Nojaillessa jänne tulee rintaan ja vähäinenkin kallistus vie rytmin suorituksesta. Tuo ominaisuus on siis tarkkailussa, kunnes siitä päästään.

Hyvien laakien määrä suhteessa heikompiin on kasvussa ja ampuminen on kivaa. Tällä menolla tästä alhosta toivutaan nopeasti. Huomenna silti huilia. Tänään saldo 110 nuolta...

Toistoa...

140 nuolta. Perus-setin tahkoamista. Motivaatio on nyt kohdallaan. Ehkäpä kunnon nöyryytys on vain hyvästä, kunhan ei tavaks tuu. Jaksaa vielä työpäivän jälkeenkin keskittyä täysillä...

Osmonkallio...

Raskaan työpäivän jälkeen laiskotti sen verran, että polkaisin hallille ampumaan. Se kun on huomattavasti lähempänä. Ammuin enimmäkseen 30m tyhjään taustaan tarkkaillen perusasioita. Nojailun saan karsittua, ainakin ilman taulua. Sen seurauksena suoritukseen tuli helpommin rytmiä. X-liten keveys ja paunan vähennys, auttavat kummasti asennon pitämisessä. On kyllä hienon tuntuinen pyssy ampua. Kiinnitin huomiota myös mahdollisimman suoraviivaiseen vetoon ja ankkuriin saapumiseen. Vielä riittää tekemistä ihan perusseikkojen kanssa. Ihan hyvä harjotuspäivä, vaikka vähän laiskottikin. 150 nuolta ammuin...

Uusi oma keskiosa...

Sain uuden keskiosan ennätysajassa. Olen nyt siis Inno x-liten omistaja. Kaikkihan tietävät tämän jousiammunnan perustotuuden, että punaiset jouset ovat nopeita, mutta siniset tarkkoja. Kuinka tarkka se koboltin sininen sitten onkaan? Nähtäväksi jää...

Tein tänään perusvirityksen. Se oli erittäin helppoa. Jousi ja lavat ovat täysin suoria. Paunamittari näytti paunan vähemmän kuin samat lavat Masterssissa minimi säädöillä. Ensivaikutelma jousesta oli todella positiivinen. Kahvasta en ole ihan vakuuttunut. Ei se nyt ihan huono ole, mutta outo, ainakin Nexuksen kahvan jälkeen. Pistin ulkoneman kohdalleen ja Beiterin plungerin keskijäykän jousen asteikolla seiskalle. 30m sulattoman testissä 3 sulatonta ja 3 sulallista kaikki keltaiselle, toistuvasti. Hämmentävää. No, on se syytä toisinaan käydä hyvääkin tuuria. Jousi kuullostaa tosi hyvältä. Silti haeskelin jänneväliä hetken ja parhaalta tuntui samassa missä kaikilla muillakin omistamillani keskiosilla, eli 9 1/2". Ääntä ei juuri lainkaan. Nuoli lentää kuin tikka. Tässä vaiheessa on turha viritellä enempää. Nyt keskitytään ammuntaan ja välineisiin tottumiseen. Virittelyssä tuli pätkittyä 105 nuolta...

Viikonlopun kisailut...

Olipas nöyrryttävä kokemus. Molemmat viikonlopun kisat olivat säälittävää räpellystä. Ainot positiivinen asia mitä keksin niistä, oli mahdollinen kehitys asennepuolella. Sain käännettyä molemmissa kisoissa epäonnistumisen totaali v-tutksen ja hetkittäisen välinpitämättömyyden kautta rakentavampiina ajatuksiin ja lopulta myös parempaan osumiseen...

Kurikan ekat 36 nuolta ammuin jonkinlaista nippua, joka seikkaili vuoronperään oikealla ja vasemmalla. Punasella pyörivät enimmäkseen. Lisäksi vielä satunnaiset täysluhistumiset söivät pisteitä. Yhden ainoan sarjan nippu oli keskellä. Tuo sarja antoikin 55p, mutta eipä tuo tulosta paljon lohduttanut enää siinä vaiheessa. Toiset 36 nuolta meni roiskiessa ympäriinsä. Eikä ollut edes vaeltavasta nipusta tietoa. Pariin viimeiseen sarjaan sain kuitenkin asenteen raiteilleen. Ajattelin että ei kait tässä nyt sentään tahallaan kannata huonosti ampua. Osasinkin ottaa nuo sarjat harjoittelun kannalta ja tunnustella tekemisiäni. Sarjat olivat 51p ja 52p ja oikeastaan ainoa valo pimeässä. No, olihan tietysti hienoa nähdä muiden kaverien ampuvan hyviä tuloksia. Olihan kisa myös hieno ja ilmat kohillaan...

Zirkon maastokisa: Jo harjoitusammunnassa ihmettelin, että kukas mun vartaloni on. Ei sitten mitään tuntoa ollut ja osuminen sen mukaista. Ensimmäiset 12 rastia antoivat kaikki 115p. Eli siinä ei toiminut oikeastaan mikään. Merkit ei pitäneet, eikä sillä ammunnalla olisi paljon auttanut vaikka olisi pitäneetkin. Matkan arvioinnit sentään meni kohilleen. Toinen puolisko kisasta meni paremmin. 13-18 rastit olivat edelleenkin huonoa ammuntaa, mutta merkeistä olin jo päässyt jyvälle. 19 rasti oli käännekohta. Ammuin arvioitavaan tipuun (n.15m) pedon luvun, eli kaikki 18 p. Loput rastit menivät hyvin. Arviot ja kulmavähennykset nappiin ja vain muutama heikko suoritus. Toinen puolisko 150p joista 6 viimeistä rastia 81p. Tuloksesta huolimatta oli kiva päivä. Hieno ilma ja hyvää seuraa...

Maastomerkit...

Onneks aika tyyni keli. Ammuin pari sarjaa tyhjään taustaan lämmittelyksi. Sitten merkit sunnuntain maastokisaa varten. Ammunta oli kohtuullista ekat n. 50 nuolta ja merkit irtosivat helposti. Sitten yhtäkkiä hommasta katosi juoni. Ei pysynyt ajatus kasassa, eikä sitten suorituskaan. Parin viimeisen matkan kohdalla olikin nippu levällään joka suuntaan, eikä luotettavia merkkejä meinannut saada aikaiseksi.

Hetken huilailun jälkeen koitin vielä 70m kolme sarjaa. Ei ollut hääppöstä. Ei suoritus, eikä osuminen. Ammuin sarjan pakkaan vielä lopetukseksi. n.110 nuolta tänään. Huomenna on välipäivä ennen Kurikan kisoja ja sunnuntain maastokisoja. Kun olis ihan fiksu niin jäis kotia harjottelemaan, mutta...